Muoviteknologia työt:

Korvikset:

Ompelun kurssityö

Kirjallinen raportti

1.Tuotteen suunnitteluprosessi

a)Käsitekartta

b)Luonnokset

c)Visuaalinen ja tekninen suunnitelma

2. Tuotteen valmistusprosessi

Laukun valmistus : Löysin ruotsalaisen ohjeen viikonloppulaukusta. Ohjeiden tulkitseminen oli hiukan haasteellista ja jouduinkin turvautumaan suomalaisiin ohjeisiin. Käytin laukussa farkku- ja ohuempaa puuvillakangasta. Leikattuani laukun kappaleet, lisäsin kunkin kappaleen taakse tukikankaan.

Laukun hihnat ompelin seuraavaksi. Tämän jälkeen aloin ompelemaan laukkuosan reunasaumoja. Samalla ompelin sisävuoren saumat. Kun laukku oli rakenteeltaan koottuna, ompelin vetoketjun ja samalla yhdistin vuoren ja laukun ulkopuolen toisiinsa.

3. Arviointi

Tuote tuli tarpeeseen, koska viikonloppulaukku olisi monipuolinen ja helpohko tehdä. En sattunut löytämään juuri haluamastani laukusta suomenkielisiä ja selkeitä ohjeita, joten otin käyttööni ruotsinkieliset ohjeet. Ne osoittautuivat haastaviksi kielen kannalta. Laukun valmistin lopulta netistä ja muilta saamieni ohjeiden mukaan. Aika paljon piti pähkäillä, missä järjestyksessä laukku kannattaa kasata. Se oli haasteellisinta. Ompelemiseen liittyvät ongelmat olivat myös teknillisiä ongelmia.

Olin lopulta kuitenkin tyytyväinen tuotteeseen. Vaikka matkan varrella oli haasteita, sain ne selvitetyksi. Samalla sain paljon tarpeellista tietoa seuraavaa laukkuompeluprojektia varten. Opetuksessa pystyn paremmin välttelemään sudenkuoppia ja suunnittelemaan ohjeet niin, että helpottavat oppilasta toimimaan paremmin itsenäisesti,

4. Didaktinen osio:

Alakoulussa toteutettavissa oleva tuote, laukku. Toteuttaisin tämän vaikeustason laukun yläkoulun puolella. Helpotettu malli esim. olkalaukku, jossa ei olisi vetoketjua tai vaikeita saumoja/sisävuorta, voisin toteuttaa jo alakoulun neljännellä luokalla.

 Didaktiset elementit:

Käsityön nelikenttä:

Oppilaiden käsityön opiskelussa sekä opettajan arvioinnissa tavoitteellisia asioita ovat: tietojen hankkiminen, suunnittelun ja työskentelyn taidot, sekä kasvamisen taidot.

Tässä työssä oppilas oppii arvioimaan työn ohjeita, hahmottamaan avaruudellisia ulottuvuuksia työstäessään laukun rakennetta. Vetoketjun ompeleminen saattaa seitsemännellä luokalla olla tuttu asia, mutta vuorellisen kassin ompelussa se on haastavampaa.

Oppilaan työskentelyssä ohjaisin erityisesti alkuvaiheessa työohjeiden lukemiseen. Käyttäisin kuvia opettaessani työvaiheita. Lisäksi varmistaisin, että oppilas pystyy itsenäiseen työhön, tekisimme pienemmän työn, jossa olisi samanlaisia haastavia kohtia. Tällöin isommassa työssä, haastavia kohtia olisi jo harjoiteltu.

Motivoisin oppilaita jo alkusuunnittelussa, jolloin he saisivat jossain määrin suunnitella työtä. Työhön voi lisätä haastavuutta monella tapaa ja toisaalta sitä voi helpottaa jättämällä esim. vetoketjun, sisävuoren tai useammat saumat pois. Oppilas pääsee suunnittelemaan laukun käyttötarkoitusta, ulkonäköä sekä myös teknillisiä ominaisuuksia. Opettaja toimii tässä valvojana ja arvioi oppilaan kykyä saattaa työ päätökseen.

Käyttäisin tähän projektiin noin 2 kuukautta kuitenkin niin, että oppilas voi tehdä jotain itsenäisempää toista työtä samalla, kun esim. odottaa apua tai vuoroa ompelukoneelle.

Eriyttämisessä ottaisin työssä huomioon oppilaan taitotason, jolloin joko antaisin lisähaasteita tai helpottaisin oppilaan työskentelyä. Ripeämmät oppilaat saattavat ehtiä tekemään jopa lisätöitä, jolloin opettajalla jäisi aikaa auttaa niitä oppilaita, jotka enemmän tarvitsevat apua ja kannustamista.

Integroimisessa  laukun työstämisen voisi yhdistää kuvataiteeseen. Siellä oppilaat voivat suunnitella ja tutkia erilaisia laukkuja. Silloin heillä olisi myös mahdollisuus vertailla erilaisten ohjeiden merkintöjä sekä ohjeiden helppouden merkitystä työskentelyyn. Kuvataiteessa  voisivat tutkia ja suunnitella erilaisia käsityöohjeita.

Tämä työ oli itselleni haastellinen enkä sellaisenaan opettaisi sitä. T

oisaalta tiedän, mitkä kohdat työssä olivat haasteellisia, joten voin oppilastyötä suunnitellessani  helpottaa tuotetta ja työohjeita miettiessäni painottaa haastavia kohtia.

Ompelu: harjoitustyö


Essu

Omavalintaiset virkkausharjoitukset


Virkattu kori

Afrikkalainen kukka

Isoäidin neliö

Virkatut klipsikorvikset

Vapaavalintainen elektroniikkaprojekti:

Block-valaisimen kotitekoinen jäljitelmä

Työvaiheet:

Kokosin kolmen ledin valosarjan lamppua varten. Helmiäisen valkoisesta akryylilevystä sahasin yhden taivutettavan palan, jonka taivutin aluksi kuumalämpöpuhaltimella nelikulmion muotoon. Lopputuloksessa puhaltimella lämmitetyt kohdat kärähtivät liikaa ja tuote ei ollut siisti.
Lopulta hankin uutta akryyliä ja sahautin lamppuun neljä sivukappaletta sekä pohjakappaleen.
Palat liimasin yhteen vahvalla muoviliimalla. Jotta nelikulmio säilyttäisi muotonsa, kiinnitin puristimien avulla esineen kuivumaan.

Alussa Block-valaisimen oli tarkoitus seistä kyljellään ja valaista myös aukinaisesta toisesta reunasta.
Totesin kuitenkin pystyssä seisovan valaisimen olevan parempi.

KSP2: Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti

Vahvistin mp3-soittimelle


Käyttötarkoitus

Vahvistin omaan käyttöön puhelimen kaiuttimeksi. Suunnittelin pystyasennossa seisovan kaiuttimen. Runkona toimii suorakulmainen puinen laatikko, jonka etuosaan on porattu aukot vahvistimille. Etuosaan on kiinnitetty männynoksista sahattuja kiekkoja.
Vaihtoehtoina voisi olla eri malliset kotelot, verhoilut. Vahvistimen käyttötarkoitus määrittää sen koon ja ulkonäön.

Kytkentä

Kytkennän toteutus oli sinällään mieluisaa, haastavinta oli ehkä piirilevyn yhdistäminen kauitin koteloon sekä koteloon porattavien aukkojen poraaminen oikealla poranterällä.

Kokonaisuus

Halusin vahvistimen sen kokoiseksi, näköiseksi sekä käytäntöön sopivaksi. Vahvistimen voi laittaa halutessaan niin hyllyyn, pöytätasolle tai säilyttää komerossa. Ulkonäöllisesti ajattelin vahvistimen sijoittuvan erilaisiin ympäristöihin asujan sisustusmaun mukaan, Vahvistimen kestävyys, käytännöllisyys testataan kotikäytössä. Ainakaan kuljetus ei ole häirinnyt sen toimivuutta. Toimii edelleen kuin alkuvaiheen testauksissa.


Vahvistimen toteuttaminen alakoulun 6.luokkalaisille

Vahvistimen tehtyäni olen sitä mieltä, että työ on liian vaikea 6.luokkalaisille. Jos teknisen työn ryhmä olisi pieni, käytettävissä olisi avustaja ja oppilaat olisivat ennestään harrastuneita ja oma-aloitteisia, työn tekeminen 6.luokkalaisten kanssa olisi mahdollista. Opettajan tehtävänä olisi organisoida työvaiheet niin, että joko työskennellään kaikki yhtä aikaa tai työpisteillä, jolloin oppilas toimisi myös apuopettajana jonkin vaiheen jo opittuaan.
Oppilaiden tulisi etukäteen osata juottamisen tekniikka ja opettajan tulee varmistaa, että kaikki todella osaavat juottaa. Pieleen mennyt juotos harmittaa niin ison urakan jälkeen. Opettaja pitää esitellä ennen työskentelyä työvaiheet ja niiden haasteet  sekä antaa selkeät kuvalliset ohjeet. Opettajan on hyvä painottaa, että oppilaan on syytä tutkia ohjeet tarkasti, jotta pystyy itsenäisesti työskentelemään.

Vahvistimen hyvät puolet, mitä opin siitä sekä haasteet opettajalle että oppilaalle

Vahvistimen rakentamisen jälkeen, voin todeta, että on hvyä tehdä sellaisia töitä, joihin et uskoisi taitosi riittävän. Tällöin joudut olemaan tarkkana joka työvaiheessa ja osaat lopulta arvostaa lopullista työtä. Näistä taidoista on varmasti hyötyä tulevissa töissä ja niiden suunnittelussa.

Haasteena työssä on opettajalle ajankäyttö sekä opetustuokioiden organisointi toiminnan seassa sekä vaarallisten työvälineiden turvallinen käyttö. Oppillaalle on haastavaa projektin pitkä kesto, työskentely itsenäisesti, ryhmässä tai muiden opettaminen. Turvallinen työvälineiden käyttö on haasteellista pienissä opetustiloissa.

KSP2 Puuteknologia: Tuparilahja; ilmoitustaulu liimalevystä

Harjoitustyön eri vaiheet:

Suunnittelin liimalevystä seinälle ripustettavan ilmoitustaulun. Piirsin suunnitelmaan ensin mitat sahatavaksi.
 Sahatut palat hiotin sopivan paksuisiksi ja porasin yhteenliitettäviin paloihin reiät puutappiliitoksia varten. Ilmoitustaulualustaa varten jyrsin yläjyrsimellä syvennetyn alueen taustapaneeliin. Jotta pystyinjyrsimään haluamani kokoisen alueen, tein ensin vanerista muotin kuviosahalla. Tällöin vaneri peitti taustapaneelin reuna, joita en halunnut jyrsiä. Jyrsityn alueen syvyyttä oli vaikeata arvioida, muuten kuin tarkistamalla työnjälkeä.  Hioin sen vielä hiekkapaperilla siloiseksi.
Puutappiliitoksien tekemisen jälkeen suunnittelin jyrsitylle alueelle pehmusteen ilmoitusten kiinnittämiseksi. Laitoin säkkikangasta verhoiluksi ja sisälle vanhan istuintyynyn pehmikkeeksi. Pehmusteen reunoille koristeeksi laitoin pyörökepit. Ne antavat pehmusteelle myös ryhtiä.

Lasten ohjaus suunnitteluvaiheessa

Lasta kannattaa ohjata suunnitteluvaiheessa siihen suuntaan, että työ tulee omaan käyttöön tai jollekin tärkeälle ihmiselle lahjaksi. Tällöin lapsi kokee työn haasteelliset vaiheet motivoimmiksi ja kokee, että työ tulee tehdä huolella. Työn vaiheet on tärkeää esitellä etukäteen ja antaa myös mahdollisuus lapselle suunnitella työhön toteutettavia muutoksia, niin että hän itse pitää siitä.

Ongelmia työvaiheissa

Haastavimmat kohdat työssä olivat yläjyrsimen käyttäminen sekä tarkkuus puutappiliitosten sekä pehmusten tekemisessä. Jyrsimen käytössä haasteellista oli se, että työn etenemistä ei nähnyt jyrsittäessä. Siihen ratkaisuna koen yläjyrsimen käytön harjoittelun. Alakouluikäiselle laitteen käyttäminen on liian haastavaa.
 Puutappiliitosten poraamisessa on harjoituksesta myös apua. Teipin käyttäminen poran terässä reiän syvyyden mittaamiseksi on hyvä apukeino. Samoin merkkausnastojen käyttäminen reikien kohtien merkkaamisessa.
Pehmusteiden kiinnittämisessä on syytä olla tarkka ja miettiä etukäteen, miten ne kiinnittää. Verhoilukankaan kulmien kiinnittäminen pehmusteeseen saattaisi olla hyvä keino. Myös pehmuste sinällään kannattaa olla tarpeeksi paksu ja tukeva. Tällöinn verhoilu pysyy tukevammin kiinni.

Työturvallisuus työskentelyn aikana

Oppilaille on hyvä aluksi tehdä selväksi työn vaiheet ja niissä tarvittavat suojavälineet. Työvaiheissa tarvittavat työvälineet tulee käydä yhdessä läpi ja organisoida työskentelytilanteet niin, että opettaja pystyy valvomaan vaarallisimpien työvälineiden käyttöä. Tässä työssä tarvittavat välineitä voisi tarvittaessa vaihtaa alakouluikäisille sopiviin välineisiin.

Integrointi muihin aineisiin

Ilmoitustaulun työstämisen voisi yhdistää kuvataiteeseen sekä äidinkieleen. Oppilas voisi suunnitella omaan huoneeseen tarvittavia huonekaluja tai sitten hän voisi suunnitella ilmoitustaulun viestimisen käyttöön. Miten muistilapuilla voisi kirjoittaa tarinan tai raportoida omaa elämäänsä esimerkiksi vanhemmilleen?

Puuntyöstötekniikoita työskentelyssä

Käytin työskentelyssä sirkkelillä sahaamista, tasohöylällä hiomista puulevyn ohentamiseksi, poraamista puutappiliitosten tekemiseksi, kuviosahalla sahaamista vanerimuotin tekemiseksi, yläjyrsimellä  jyrsiminen upotukseksi pehmusteelle. Haastavinta näistä työvaiheista oli kuviasahan käyttäminen, koska en ollut aikaisemmin käyttänyt sitä ja ennen kuin työskentelyssä löytyi sopiva rytmi, sen käyttö tuntui huteralta. Yläjyrsin oli haastavaa sen vuoksi, että työskennellessä ei voinut nähdä työn etenemistä. Seuraava työ yläjyrsimellä olisi varmasti helpompi.

Työn sopivuus 5.-6.luokkalaisille

Ilmoitustaulu olisi sinällään sopiva alakoulun 5.-6.luokkalaisille, sillä työvaiheet ja työvälineet yläjyrsintä lukuunottamatta olisivat heille sopivia. Jättäisinkin  yläjyrsimen kokonaan pois ja tekisin upotuksen joko taltalla tai emme tekeisi upotusta olleenkaan vaan liimaisimme pehmusteet suoraan taustapaneeliin.Työ innostaisi myös juuri omakohtaisuudellaan oppilaita (tytöt ja pojat).

Pintakäsittely

Käsittelin ilmoitustaulun pinnan huonekalumaalilla.

Muoviteknologia

3 muovityötä

salaatinottimet: muovin taivuttaminen lämmöllä

avaimenperä: 3 erivärisen muovin liimaaminen päällekkäin ja taivuttaminen kierteelle

korvikset: 3-kerroksisen muovin sahaaminen pienemmiksi englannin lakritsi-kokoisiksi paloiksi, poraaminen.

Kuvat myöhemmin.

Metalliteknologia

5 harjoitustehtävää

Alumiinityö/taivutus: kynttilälyhty

Taontatyö/kuumamuokkaus: s-koukku

Korutyö/ketju ja emalointi: korvikset (kuparin pakotus, emalointi), sormus (taivutus ja poraus) sekä rannekoru (ketju)

Kuvat myöhemmin.

KSP2: Soveltava tehtävä

Koulussa toteutettava puuteknologian sisältöihin liittyvä projekti.

Mäkiauton suunnittelu ja rakentaminen

Toteutus:

Mäkiauton rakentaminen lähti liikkeelle siitä, kun oppilaiden kanssa pohdimme teknisen käsityön sisältöjä ja käytännössä toteutettavia töitä. 5.luokan opetussisältöihin kuuluvassa puuteknologiassa kerrataan jo opittuja taitoja, mutta myös tärkeä oppimistilanne on ideoida tuote, jolle on oppilaan omassa elämässä käyttöä ja, josta he itse innostuvat ja motivoituvat työskentelemään pitkäjänteisestikin. Ryhmän koko oli pieni (10) ja oppilaat olivat oma luokkani, jolle opetin teknistä käsityötä jo viime vuonna, jolloin pystyin etukäteen arvioimaan heidän taitojaan tässä projektissa. Teimme mäkiautot ryhmätyönä.

Projekti eteni rauhallisesti.Etsin työohjeita ja vinkkejä ongelmakohtiin (ohjaus). Hankin valmiit rengassetit ja rakensimme rungon lankusta ja istuimet vanerista. Renkaat kiinnitettiin toisiinsa metalliakselilla, johon päälle kiinnitettiin lauta. Etuakseliin ruuvasimme keskelle lukkoruuvin, jotta renkaat voivat kääntyä puolelta toiselle. Ohjauslaitteeksi kiinnitimme tämän etuakselilaudan reunoihin narut.

Käsityön nelikenttä

Käsityön nelikentän neljä lohkoa: käsityön taidot, suunnittelun taidot, työskentelytaidot sekä kasvamisen taidot. Opettaja käyttää näitä taito-osaalueita arvioinnin ja tavoitteiden työkaluina.

Mäkiauton rakentamisprojektissa oppilas kasvattaa tietoja ja taitoja käsityössä. Mäkiauton rakentamisessa on vanhoja perinteitä. Jo nettiä selailemalla ja tutuiltakyselemällä voi nähdä, että monella ihmisellä on vähintään joku tuttu, joka on tehnyt mäkiauton. Kysellessäni oppilaiden ideoita työskentelyyn heidän ehdottaman mäkiauton idea lähti siitä, että he olivat kuulleet tai nähneet rakennettuja mäkiautoja. Ryhmätyönä tehty mäkiauto opettaa oppilaille perinteisiä käsityötaitoja ja toisaalta myös näkemään auton osana jo pitkääkin säilynyttä lasten perinteiden jatkumoa.

Tällöin oppilaiden kiinnostus ja innostus motivoi heitä suunnittelemaan ja rakentamaan autoa innokkaasti. Työ eteni lopulta kuitenkin aika rauhallisesti. Kaksoistunnin aikana saimme yleensä valmiiksi yhden osa-alueen, kuten rungon tai ohjauksen.

Työskentelytaidot sekä kasvamisen taidot kehittyivät ryhmätyössä. Tosin mäkiauton rakentaminen oli oppilaillekin uusi asia, joten opettajan ohjaus oli tarpeellista. Oppilaiden oma-aloitteellisuudessa on tietenkin eroja, joten osa ryhmistä vaati vieressä olevaa opettajaa ja toiset toimivat ohjeiden mukaan ensimmäisen tai toisen ohjauksen jälkeen.

Prosessin pituus oli suurin piirtein 2-3 kk ja sen lopuksi kokeilimme mäkiautoja. Autot kyllä toimivat, mutta suurin huolenaihe on, miten jaamme ryhmien autot jäsenten kesken (kuka niitä säilyttää?). Käytimme yhtä autoista myös kevätjuhlaesityksessä, jossa se toimi joulupukin ja tonttujen moottorikelkkana.

Lankatekniikoiden didaktinen tehtävä
Myboshi pipon virkkaaminen 4-luokkalaisille



Käsityöryhmän koko olisi hyvä olla pieni ja oppilaat ovat aikaisemmin vähintään tehneet virkkausta vähintään levynä. Motivoivana keinona käydään läpi Myboshi -tekijöiden taustaa ja näyttää videota virkkaustekniikasta.  


Käsitöiden opetussuunnitelmat (Perusopetuksen opetussuunnitelmat 2004, Rauman Virkkauksen aloittaminen:Normaalikoulun käsityön opetussuunnitelma). Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan oppilas oppii käsitöissä tuottamaan omaan arkeensa tuotteita, käyttämään esteettistä silmää suunnittelussa ja samalla oppii käsityön perusteita. Kun tuotteen idea lähtee oppilailta, sille löytyy käyttötarkoitus omasta arjesta ja silloin oppilas osaa arvostaa omaa työtään. Virkatussa pipossa yhdistyy ops:sissakin mainittu modernin ja perinteisen käsityön merkitys.Oppilas voi suunnitella työtään annettujen rajojen sisällä (pipon värit, pipon pituus).

5. Kun ensimmäinen väri vaihtuu seuraavaan väriin, alkaa myös uusi vaihe työssä. Pipo ei enää levene tässä vaiheessa vaan virkataan kehää eteenpäin. Ainoastaan värin vaihdos aiheuttaa tarvetta opettajan apuun. Työ  lopetetaan, kun pipo on oppilaan mielestä sopivan mittainen. Tarkoitus on jättää pipo löysästi roikkumaan.

Kokonaisuuden tavoitteet
Käsityön nelikentän mukaiset tavoitteet myboshi pipon virkkaustyössä

Suunnittelun taidot: Oppilas opettelee tämän työn avulla suunnittelemaan omaan pipoonsa värit sekä mallin pituuden. 
Tiedot ja taidot: Oppilas yhdistää virkkauksen ajankohtaisiin muoti-ilmiöihin. Hän myös opettelee taidon tehdä vaatekappale.
Työskentelyn taidot: Työskentelyn suunnittelu, siisti työskentely, ohjeiden noudattaminen.

Kasvamisen taidot: Oppilaat joutuvat kohtaamaan tässä työssä omat kärsivällisyytensä rajat . Alussa he ovat innostuneita työstä ja odottavat kovasti sen valmistumista. Työn edetessä ja varsinkin ensimmäisillä kierroksilla, he huomaavat, että työ on jossain määrin haastavaa ja kuva valmiista tuotteesta alkaa haalistumaan. Tällöin itsensä motivointi on tärkeää.

Integrointi ja eriyttäminen

Tähän työhön voidaan yhdistää kuvataidetta, kulttuurista tietämystä sekä tuotesuunnittelua.

Vaikka tuotteessa on tärkeää jo hyvä taitotaso alkujaankin, mutta taitavimmat oppilaat pystyvät lisäämään työhön esimerkiksi fleece-vuorin. Halutessaan oppilas voi lisätä tupsun pipoon.

Osa oppilaista tarvitsee jatkuvaa tukea, jotta työ etenee. Ne, jotka kykenevät itsenäiseen työskentelyyn, voivat edetä omaan tahtiin eteenpäin. Siinä vaiheessa, kun työ on edennyt värin vaihtoon ja silmukoita ei tarvitse lisätä, voi pipon rinnalle ottaa toisen käsityön esimerkiksi ompelutyötä.

Lähteet:

Huovila, R. & Rautio, R.:Käsityö on väline oppia jotain aivan muuta.

http://teeitse.punomo.fi/document_viewer.php?timestamp=1410897005&filename=cat%2Fopetus%2Fdocuments%2Fnelikentta.pdf

  Perusopetuksen opetussuunnitelmat 2004, Rauman Virkkauksen          aloittaminen:Normaalikoulun käsityön opetussuunnitelma

Lypsyjakkara ja istuinalusta

KSP1 Tuotesuunnittelu ja sen toteuttaminen alakoulussa 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

KSP1 MUINAISTULIEN YÖ – KÄSITYÖPROJEKTI ALAKOULUUN

Lypsyjakkara sekä huovutettu istuinalusta

2. DIDAKTISTA POHDINTAA

Ikäluokkaan liittyvät tavoitteet ja sisällöt

Suunnitellessani käsityötä, jossa yhdistyy sekä teknisen että tekstiilikäsityön tekniikat ja materiaalit, pohdin ensinnäkin omia kiinnostuksen kohteita ja haasteita, joita haluaisin toteuttaa. Samalla mietin ryhmämme teemaa ja sopimiamme värejä ja esineitä, joista muodostui kokonaisuus. Halusin tehdä jotakin puusta ja ja huovuttaa villaa.Lopulta tuotteeksi muodostui lypsyjakkara sekä villasta huovutettu istuinalusta. Näiden tavoitteiden sovittaminen oppilastyöksi ja tietylle ikäryhmälle oli siinä määrin haastavaa, että jakkaran tekemiseen vaadittavat tekniset taidot olivat jopa yläkoululaisten taitojen tasolla. Ratkaisin asian, sillä, että teettäisin työn kuudennen luokan valinnaiskurssilla, jossa käytetään materiaalina sekä teknisen että tekstiilin tekniikoita että materiaaleja.

Toinen asia, mikä tuotteessa mietitytti, oli se, että kuinka pitkälle meneviä ohjeita antaisin jakkarasta. Tarkoituksena on antaa oppilaiden suunnitella itse annettujen reunaehtojen mukaan tietyistä materiaaleista ja tietyillä tekniikoilla. Tässä kohdassa koin haastavaksi yhdistelmän, mikä on opetusjakson tavoite, kun oma lähtökohtani oli kiinnostuksen kohde ja materiaali. Jakson tavoitteeksi muotuotui lypsyjakkara tuotteena sekä puu materiaalina. Näistä lähtökohdista oppilas tutustuu tuotesuunnitteluun sekä teoriassa (tutustutaan lypsyjakkaroihin, miten tuotteita esitellään sekä kenelle tuote on tarkoitettu) sekä puun työstämiseen ja erityisesta jakkaran erityistä huomiota vaativiin kohtiin kuten liitoksiin sekä siihen, että tuote käytettävissä (se pysyy pystyssä sekä kestää käyttöä).

Tekniikan tavoitteet ja sisällöt

Tekniikan kohdalta tärkeitä asiasisältöjä ovat tietysti tekniikan opettaminen oppilaille. Ajattelin käyttää opetuksessa mahdollisesti kuvia tuotteista sekä tuotteen valmistamisesta videoilla. Keskustelu mahdollisista ongelmakohdista auttaisi tuotteen suunnittelua sekä valmistamista.

Suunnittelun toteuttaminen oppilailla

Toteuttaisin tuotteen valmistamisen oppilailla erilaisin työmenetelmin. Kuten edellisessä kappaleessa totesin opetuskuvien ja videoiden avulla keskustelevamme tavoitteista, tuotteen tarkoituksesta, materiaalista sekä valmistuksesta yhdessä ryhmänä. Tämän keskustelun aikana saattaa nousta yhteisiä ideoita ja mahdollisesti yhteisiä ajatuksia sekä työskentelypareja.

Työskentelyvaiheessa oppilaat ovat jakautuneet pareihin sekä yksittäin. Opettaja varmistaa, että oppilailla on suunnitelmat ja niiden toteuttaminen hyvässä järjestyksessä on mahdollista. Kun työskentely käynnistyy, opettaja käy kiertämässä ja auttaa pitämään yllä sopivaa työtahtia sekä keskuteluttaa oppilaita siitä, miten he etenevät työssään. Opettajana on vaikea määrittää tunti tunnilta, mikä on työskentelytahti, koska sen oppilaat itse pyrkivät arvioimaan sitä.

Mahdolliset ongelmakohdat ja niiden ratkaiseminen

Jakkaran työstämisessä tärkeitä vaiheta ovat alkusuunnittelu, motivointi sekä oppilaiden kiinnostus työtä kohtaan. Jos ne eivät osu kohdalleenn, joudutaan työn aikana tekemään uudelleen suunnittelua. Se ei sinällään ole ongelma, mutta oppilas pääsee helpommalla, jos alku osuu kohdalleen.

Työskentelyssä voi ongelmakohtia tulla , jos oppilas arvioi työmäärän väärin, jolloin hän helposti turhaantuu ja kokee ettei osaa. Puun kanssa työskenteleminen onnistuu, jos miettii tarkat mitat ja palaset etukäteen. Sahaamisessa, poraamisessa, puutappien liittämisessä pitää olla tarkka ja rauhallinen. Jotta jakkara on käyttökelpoinen, pitää liimaamisen jälkeen hioa jalat vielä tarkasti, jotta jakkara ei heilu. Aina mittauksissa tulee pientä arviointivirheitä.

Huovuttamisessa ongelmakohtia voivat olla villakuidun venyminen, jolloin istuinosa saattaa olla vääränkokoinen. Omassa istuinosassa kävi näin, mutta loppujen lopuksi se onkin kivan näköinen.

Eriyttäminen ja integrointi

Jo suunnitteluvaiheessa tehdään voidaan integroida, koska oppilaat saavat itse päättää lopullisen työn suunnan omien kiinnostuksien ja taitojensa pohjalta. Oppilaat voivat työskennellä pareittain, jolloin he voivat jakaa työskentelyä.

Integrointia tehdään yhdistämällä tekninen ja tekstiilityö.

3.OPETUSMATERIAALIT

1.Materiaalit

työvälineet: saha, vasara, sähköporakone+8 mm:n puupora, puukko, taltta, ja hiomapaperia sekä Erikeepperi-liimaa.

Materialit: höylättyä mäntylautaa 4 mx 20x145mm, josta sahattiin 290x400mm istuintaso, 250x290mm jalat sekä 280x72mm sivutuet. Puolihimmeää vaaleanharmaata huonekalumaalia sekä 8mm:n liitostappeja.

Työvaiheet

1. Sahaa jo valmiiksi mitatut palat tarkasti. (istuinosa 290x400mm, jalat 2x 250x290mm, sivutuet 72x280mm)

2. Istuinosan kaksi vierekkäistä palaa liitetään yhteen puutapeilla, joille porataan paikat osien sivuille. Tapit liimataan ja palat yhdistetään.

3. Istuinosan nostoaukko valmistetaan poraamalla liitettyjen palojen keskelle n. 20 cm reunasta poralla (n. 5 cm läpimitta) 10 cm päähän reiät. Reikien välit sahataan irti, jolloin väliin saadaan nostoaukko. Aukon reunat viilataan.

4. Jalat sahataan irti. Jotta jaloista saadaan vinot, jalkojen yläpäästä sahataan 40 mm kolmio. Jalkapalat liitetään yhteen puutapeilla. 130Mm korkeuteen sahataan 5cm poralla aukko, josta sahataan kolmio, jolloin jalat ovat vinot myös sisäpuolelta.

5. Istuinosan alle ja kiinni jalkoihin sijoitetaan tuet molemmille puolin. Ne yhdistetään jalkoihin puutapeilla.

6. Lopuksi varmistetaan, että jakkara on tukeva. Jalkoja hiotaan kunnes jalat eivät heilu.

Virikekuvat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Malli projektin tuotoksesta

4. ITSEARVIOINTI OPINTOJAKSOSTA JA OMASTA TOTEUTUKSESTA

Opintojakso on ollut opettavainen. Olen saanut uusia näkökulmia käsityöopetukseen. Olen pitänyt käsityön opetusta usein käsityötaitojen harjoitteluna eikä kokonaisena oppimistapahtuma. On olemassa mahdollisuuksia , joiden avulla käsityön opiskelu on vieläkin motivoivampaa ja tuotteista voidaan saada käytäntöön sopivat, jolloin oppilaatkin löytävät niille oikean käyttötarkoituksen.

Ryhmätyöskentely on ollut haastavaa, koska olemme olleet fyysisesti kaukana toisistamme, mutta olemme joutuneet pohdiskelemaan töitämme kunnolla. Oman työn siirtäminen kouluun ei ole ollut yksinkertaista. Siinä mietimme jokainen ryhmäläinen sekä motivointia että toteutusta. Projekti on tuntunut pitkältä, mutta ymmärrän ehkä hiukan paremmin käsityön opetuksen perusideaa, eli mitä käsityö on.

Aloitin tänä vuonna opettamaan molempia käsitöitä, mutta olen kokenut sen vaikeaksi, enkä oikein löytänyt keinoja tai töitä toteuttaa sitä. Opetussuunnitelmien mukaan koulussamme on tehty tiettyjä töitä ja olen halunnut tehdä samoja töitä muiden opettajien kanssa. Tästä lähtökohdasta ideoita ei ole oikein noussut. Näiden opiskelujen myötä olen alkanut ajattelemaan, että voin muodostaa ideoita ja töitä omista kiinnostuksen kohteista sekä oppilaiden kiinnostuksesta lähtien. Varsinkin tekstiilityön suhteen olen ollut epävarma, enkä ole uskaltanut luottaa omaan vaistoon. Tällä hetkellä luottamus on suurempi omiin taitoihin ja ehkä ensi vuonna uskaltaisin poiketa yhteisestä linjasta jossain määrin ja jopa ehdottaa uusia ideoitakin muillekin.

Omaan toteutukseen olen tyytyväinen ja siitä tuli melkein sellainen kuin kuvittelinkin. Pienet epäonnistumiset tekivät työstä persoonallisemman. Tarkoituksenani oli myös opetella tekemään lypsyjakkara, nyt osaan tehdä sellaisen ja tarkoituksena on myös siirtää tämä opetusjakso kouluun jossain muodossa.