Muoviteknologia työt:
Korvikset:
tiistai 30. joulukuuta 2014
Ompelun kurssityö
Kirjallinen raportti
1.Tuotteen suunnitteluprosessi
a)Käsitekartta
b)Luonnokset
c)Visuaalinen ja tekninen suunnitelma
2. Tuotteen valmistusprosessi
Laukun valmistus : Löysin ruotsalaisen ohjeen viikonloppulaukusta. Ohjeiden tulkitseminen oli hiukan haasteellista ja jouduinkin turvautumaan suomalaisiin ohjeisiin. Käytin laukussa farkku- ja ohuempaa puuvillakangasta. Leikattuani laukun kappaleet, lisäsin kunkin kappaleen taakse tukikankaan.
Laukun hihnat ompelin seuraavaksi. Tämän jälkeen aloin ompelemaan laukkuosan reunasaumoja. Samalla ompelin sisävuoren saumat. Kun laukku oli rakenteeltaan koottuna, ompelin vetoketjun ja samalla yhdistin vuoren ja laukun ulkopuolen toisiinsa.
3. Arviointi
Tuote tuli tarpeeseen, koska viikonloppulaukku olisi monipuolinen ja helpohko tehdä. En sattunut löytämään juuri haluamastani laukusta suomenkielisiä ja selkeitä ohjeita, joten otin käyttööni ruotsinkieliset ohjeet. Ne osoittautuivat haastaviksi kielen kannalta. Laukun valmistin lopulta netistä ja muilta saamieni ohjeiden mukaan. Aika paljon piti pähkäillä, missä järjestyksessä laukku kannattaa kasata. Se oli haasteellisinta. Ompelemiseen liittyvät ongelmat olivat myös teknillisiä ongelmia.
Olin lopulta kuitenkin tyytyväinen tuotteeseen. Vaikka matkan varrella oli haasteita, sain ne selvitetyksi. Samalla sain paljon tarpeellista tietoa seuraavaa laukkuompeluprojektia varten. Opetuksessa pystyn paremmin välttelemään sudenkuoppia ja suunnittelemaan ohjeet niin, että helpottavat oppilasta toimimaan paremmin itsenäisesti,
4. Didaktinen osio:
Alakoulussa toteutettavissa oleva tuote, laukku. Toteuttaisin tämän vaikeustason laukun yläkoulun puolella. Helpotettu malli esim. olkalaukku, jossa ei olisi vetoketjua tai vaikeita saumoja/sisävuorta, voisin toteuttaa jo alakoulun neljännellä luokalla.
Didaktiset elementit:
Käsityön nelikenttä:
Oppilaiden käsityön opiskelussa sekä opettajan arvioinnissa tavoitteellisia asioita ovat: tietojen hankkiminen, suunnittelun ja työskentelyn taidot, sekä kasvamisen taidot.
Tässä työssä oppilas oppii arvioimaan työn ohjeita, hahmottamaan avaruudellisia ulottuvuuksia työstäessään laukun rakennetta. Vetoketjun ompeleminen saattaa seitsemännellä luokalla olla tuttu asia, mutta vuorellisen kassin ompelussa se on haastavampaa.
Oppilaan työskentelyssä ohjaisin erityisesti alkuvaiheessa työohjeiden lukemiseen. Käyttäisin kuvia opettaessani työvaiheita. Lisäksi varmistaisin, että oppilas pystyy itsenäiseen työhön, tekisimme pienemmän työn, jossa olisi samanlaisia haastavia kohtia. Tällöin isommassa työssä, haastavia kohtia olisi jo harjoiteltu.
Motivoisin oppilaita jo alkusuunnittelussa, jolloin he saisivat jossain määrin suunnitella työtä. Työhön voi lisätä haastavuutta monella tapaa ja toisaalta sitä voi helpottaa jättämällä esim. vetoketjun, sisävuoren tai useammat saumat pois. Oppilas pääsee suunnittelemaan laukun käyttötarkoitusta, ulkonäköä sekä myös teknillisiä ominaisuuksia. Opettaja toimii tässä valvojana ja arvioi oppilaan kykyä saattaa työ päätökseen.
Käyttäisin tähän projektiin noin 2 kuukautta kuitenkin niin, että oppilas voi tehdä jotain itsenäisempää toista työtä samalla, kun esim. odottaa apua tai vuoroa ompelukoneelle.
Eriyttämisessä ottaisin työssä huomioon oppilaan taitotason, jolloin joko antaisin lisähaasteita tai helpottaisin oppilaan työskentelyä. Ripeämmät oppilaat saattavat ehtiä tekemään jopa lisätöitä, jolloin opettajalla jäisi aikaa auttaa niitä oppilaita, jotka enemmän tarvitsevat apua ja kannustamista.
Integroimisessa laukun työstämisen voisi yhdistää kuvataiteeseen. Siellä oppilaat voivat suunnitella ja tutkia erilaisia laukkuja. Silloin heillä olisi myös mahdollisuus vertailla erilaisten ohjeiden merkintöjä sekä ohjeiden helppouden merkitystä työskentelyyn. Kuvataiteessa voisivat tutkia ja suunnitella erilaisia käsityöohjeita.
Tämä työ oli itselleni haastellinen enkä sellaisenaan opettaisi sitä. T
oisaalta tiedän, mitkä kohdat työssä olivat haasteellisia, joten voin oppilastyötä suunnitellessani helpottaa tuotetta ja työohjeita miettiessäni painottaa haastavia kohtia.
Kirjallinen raportti
1.Tuotteen suunnitteluprosessi
a)Käsitekartta
c)Visuaalinen ja tekninen suunnitelma
Laukun valmistus : Löysin ruotsalaisen ohjeen viikonloppulaukusta. Ohjeiden tulkitseminen oli hiukan haasteellista ja jouduinkin turvautumaan suomalaisiin ohjeisiin. Käytin laukussa farkku- ja ohuempaa puuvillakangasta. Leikattuani laukun kappaleet, lisäsin kunkin kappaleen taakse tukikankaan.
Laukun hihnat ompelin seuraavaksi. Tämän jälkeen aloin ompelemaan laukkuosan reunasaumoja. Samalla ompelin sisävuoren saumat. Kun laukku oli rakenteeltaan koottuna, ompelin vetoketjun ja samalla yhdistin vuoren ja laukun ulkopuolen toisiinsa.
3. Arviointi
Tuote tuli tarpeeseen, koska viikonloppulaukku olisi monipuolinen ja helpohko tehdä. En sattunut löytämään juuri haluamastani laukusta suomenkielisiä ja selkeitä ohjeita, joten otin käyttööni ruotsinkieliset ohjeet. Ne osoittautuivat haastaviksi kielen kannalta. Laukun valmistin lopulta netistä ja muilta saamieni ohjeiden mukaan. Aika paljon piti pähkäillä, missä järjestyksessä laukku kannattaa kasata. Se oli haasteellisinta. Ompelemiseen liittyvät ongelmat olivat myös teknillisiä ongelmia.
Olin lopulta kuitenkin tyytyväinen tuotteeseen. Vaikka matkan varrella oli haasteita, sain ne selvitetyksi. Samalla sain paljon tarpeellista tietoa seuraavaa laukkuompeluprojektia varten. Opetuksessa pystyn paremmin välttelemään sudenkuoppia ja suunnittelemaan ohjeet niin, että helpottavat oppilasta toimimaan paremmin itsenäisesti,
4. Didaktinen osio:
Alakoulussa toteutettavissa oleva tuote, laukku. Toteuttaisin tämän vaikeustason laukun yläkoulun puolella. Helpotettu malli esim. olkalaukku, jossa ei olisi vetoketjua tai vaikeita saumoja/sisävuorta, voisin toteuttaa jo alakoulun neljännellä luokalla.
Didaktiset elementit:
Käsityön nelikenttä:
Oppilaiden käsityön opiskelussa sekä opettajan arvioinnissa tavoitteellisia asioita ovat: tietojen hankkiminen, suunnittelun ja työskentelyn taidot, sekä kasvamisen taidot.
Tässä työssä oppilas oppii arvioimaan työn ohjeita, hahmottamaan avaruudellisia ulottuvuuksia työstäessään laukun rakennetta. Vetoketjun ompeleminen saattaa seitsemännellä luokalla olla tuttu asia, mutta vuorellisen kassin ompelussa se on haastavampaa.
Oppilaan työskentelyssä ohjaisin erityisesti alkuvaiheessa työohjeiden lukemiseen. Käyttäisin kuvia opettaessani työvaiheita. Lisäksi varmistaisin, että oppilas pystyy itsenäiseen työhön, tekisimme pienemmän työn, jossa olisi samanlaisia haastavia kohtia. Tällöin isommassa työssä, haastavia kohtia olisi jo harjoiteltu.
Motivoisin oppilaita jo alkusuunnittelussa, jolloin he saisivat jossain määrin suunnitella työtä. Työhön voi lisätä haastavuutta monella tapaa ja toisaalta sitä voi helpottaa jättämällä esim. vetoketjun, sisävuoren tai useammat saumat pois. Oppilas pääsee suunnittelemaan laukun käyttötarkoitusta, ulkonäköä sekä myös teknillisiä ominaisuuksia. Opettaja toimii tässä valvojana ja arvioi oppilaan kykyä saattaa työ päätökseen.
Käyttäisin tähän projektiin noin 2 kuukautta kuitenkin niin, että oppilas voi tehdä jotain itsenäisempää toista työtä samalla, kun esim. odottaa apua tai vuoroa ompelukoneelle.
Eriyttämisessä ottaisin työssä huomioon oppilaan taitotason, jolloin joko antaisin lisähaasteita tai helpottaisin oppilaan työskentelyä. Ripeämmät oppilaat saattavat ehtiä tekemään jopa lisätöitä, jolloin opettajalla jäisi aikaa auttaa niitä oppilaita, jotka enemmän tarvitsevat apua ja kannustamista.
Integroimisessa laukun työstämisen voisi yhdistää kuvataiteeseen. Siellä oppilaat voivat suunnitella ja tutkia erilaisia laukkuja. Silloin heillä olisi myös mahdollisuus vertailla erilaisten ohjeiden merkintöjä sekä ohjeiden helppouden merkitystä työskentelyyn. Kuvataiteessa voisivat tutkia ja suunnitella erilaisia käsityöohjeita.
Tämä työ oli itselleni haastellinen enkä sellaisenaan opettaisi sitä. T
oisaalta tiedän, mitkä kohdat työssä olivat haasteellisia, joten voin oppilastyötä suunnitellessani helpottaa tuotetta ja työohjeita miettiessäni painottaa haastavia kohtia.
maanantai 29. joulukuuta 2014
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Vapaavalintainen elektroniikkaprojekti:
Block-valaisimen kotitekoinen jäljitelmä
Työvaiheet:
Kokosin kolmen ledin valosarjan lamppua varten. Helmiäisen valkoisesta akryylilevystä sahasin yhden taivutettavan palan, jonka taivutin aluksi kuumalämpöpuhaltimella nelikulmion muotoon. Lopputuloksessa puhaltimella lämmitetyt kohdat kärähtivät liikaa ja tuote ei ollut siisti.
Lopulta hankin uutta akryyliä ja sahautin lamppuun neljä sivukappaletta sekä pohjakappaleen.
Palat liimasin yhteen vahvalla muoviliimalla. Jotta nelikulmio säilyttäisi muotonsa, kiinnitin puristimien avulla esineen kuivumaan.
Alussa Block-valaisimen oli tarkoitus seistä kyljellään ja valaista myös aukinaisesta toisesta reunasta.
Totesin kuitenkin pystyssä seisovan valaisimen olevan parempi.
Block-valaisimen kotitekoinen jäljitelmä
Työvaiheet:
Kokosin kolmen ledin valosarjan lamppua varten. Helmiäisen valkoisesta akryylilevystä sahasin yhden taivutettavan palan, jonka taivutin aluksi kuumalämpöpuhaltimella nelikulmion muotoon. Lopputuloksessa puhaltimella lämmitetyt kohdat kärähtivät liikaa ja tuote ei ollut siisti.
Lopulta hankin uutta akryyliä ja sahautin lamppuun neljä sivukappaletta sekä pohjakappaleen.
Palat liimasin yhteen vahvalla muoviliimalla. Jotta nelikulmio säilyttäisi muotonsa, kiinnitin puristimien avulla esineen kuivumaan.
Alussa Block-valaisimen oli tarkoitus seistä kyljellään ja valaista myös aukinaisesta toisesta reunasta.
Totesin kuitenkin pystyssä seisovan valaisimen olevan parempi.
perjantai 26. joulukuuta 2014
KSP2: Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti
Vahvistin mp3-soittimelle
Käyttötarkoitus
Vahvistin omaan käyttöön puhelimen kaiuttimeksi. Suunnittelin pystyasennossa seisovan kaiuttimen. Runkona toimii suorakulmainen puinen laatikko, jonka etuosaan on porattu aukot vahvistimille. Etuosaan on kiinnitetty männynoksista sahattuja kiekkoja.
Vaihtoehtoina voisi olla eri malliset kotelot, verhoilut. Vahvistimen käyttötarkoitus määrittää sen koon ja ulkonäön.
Kytkentä
Kytkennän toteutus oli sinällään mieluisaa, haastavinta oli ehkä piirilevyn yhdistäminen kauitin koteloon sekä koteloon porattavien aukkojen poraaminen oikealla poranterällä.
Kokonaisuus
Halusin vahvistimen sen kokoiseksi, näköiseksi sekä käytäntöön sopivaksi. Vahvistimen voi laittaa halutessaan niin hyllyyn, pöytätasolle tai säilyttää komerossa. Ulkonäöllisesti ajattelin vahvistimen sijoittuvan erilaisiin ympäristöihin asujan sisustusmaun mukaan, Vahvistimen kestävyys, käytännöllisyys testataan kotikäytössä. Ainakaan kuljetus ei ole häirinnyt sen toimivuutta. Toimii edelleen kuin alkuvaiheen testauksissa.
Vahvistimen toteuttaminen alakoulun 6.luokkalaisille
Vahvistimen tehtyäni olen sitä mieltä, että työ on liian vaikea 6.luokkalaisille. Jos teknisen työn ryhmä olisi pieni, käytettävissä olisi avustaja ja oppilaat olisivat ennestään harrastuneita ja oma-aloitteisia, työn tekeminen 6.luokkalaisten kanssa olisi mahdollista. Opettajan tehtävänä olisi organisoida työvaiheet niin, että joko työskennellään kaikki yhtä aikaa tai työpisteillä, jolloin oppilas toimisi myös apuopettajana jonkin vaiheen jo opittuaan.
Oppilaiden tulisi etukäteen osata juottamisen tekniikka ja opettajan tulee varmistaa, että kaikki todella osaavat juottaa. Pieleen mennyt juotos harmittaa niin ison urakan jälkeen. Opettaja pitää esitellä ennen työskentelyä työvaiheet ja niiden haasteet sekä antaa selkeät kuvalliset ohjeet. Opettajan on hyvä painottaa, että oppilaan on syytä tutkia ohjeet tarkasti, jotta pystyy itsenäisesti työskentelemään.
Vahvistimen hyvät puolet, mitä opin siitä sekä haasteet opettajalle että oppilaalle
Vahvistimen rakentamisen jälkeen, voin todeta, että on hvyä tehdä sellaisia töitä, joihin et uskoisi taitosi riittävän. Tällöin joudut olemaan tarkkana joka työvaiheessa ja osaat lopulta arvostaa lopullista työtä. Näistä taidoista on varmasti hyötyä tulevissa töissä ja niiden suunnittelussa.
Haasteena työssä on opettajalle ajankäyttö sekä opetustuokioiden organisointi toiminnan seassa sekä vaarallisten työvälineiden turvallinen käyttö. Oppillaalle on haastavaa projektin pitkä kesto, työskentely itsenäisesti, ryhmässä tai muiden opettaminen. Turvallinen työvälineiden käyttö on haasteellista pienissä opetustiloissa.
Vahvistin mp3-soittimelle
Käyttötarkoitus
Vahvistin omaan käyttöön puhelimen kaiuttimeksi. Suunnittelin pystyasennossa seisovan kaiuttimen. Runkona toimii suorakulmainen puinen laatikko, jonka etuosaan on porattu aukot vahvistimille. Etuosaan on kiinnitetty männynoksista sahattuja kiekkoja.
Vaihtoehtoina voisi olla eri malliset kotelot, verhoilut. Vahvistimen käyttötarkoitus määrittää sen koon ja ulkonäön.
Kytkentä
Kytkennän toteutus oli sinällään mieluisaa, haastavinta oli ehkä piirilevyn yhdistäminen kauitin koteloon sekä koteloon porattavien aukkojen poraaminen oikealla poranterällä.
Halusin vahvistimen sen kokoiseksi, näköiseksi sekä käytäntöön sopivaksi. Vahvistimen voi laittaa halutessaan niin hyllyyn, pöytätasolle tai säilyttää komerossa. Ulkonäöllisesti ajattelin vahvistimen sijoittuvan erilaisiin ympäristöihin asujan sisustusmaun mukaan, Vahvistimen kestävyys, käytännöllisyys testataan kotikäytössä. Ainakaan kuljetus ei ole häirinnyt sen toimivuutta. Toimii edelleen kuin alkuvaiheen testauksissa.
Vahvistimen toteuttaminen alakoulun 6.luokkalaisille
Vahvistimen tehtyäni olen sitä mieltä, että työ on liian vaikea 6.luokkalaisille. Jos teknisen työn ryhmä olisi pieni, käytettävissä olisi avustaja ja oppilaat olisivat ennestään harrastuneita ja oma-aloitteisia, työn tekeminen 6.luokkalaisten kanssa olisi mahdollista. Opettajan tehtävänä olisi organisoida työvaiheet niin, että joko työskennellään kaikki yhtä aikaa tai työpisteillä, jolloin oppilas toimisi myös apuopettajana jonkin vaiheen jo opittuaan.
Oppilaiden tulisi etukäteen osata juottamisen tekniikka ja opettajan tulee varmistaa, että kaikki todella osaavat juottaa. Pieleen mennyt juotos harmittaa niin ison urakan jälkeen. Opettaja pitää esitellä ennen työskentelyä työvaiheet ja niiden haasteet sekä antaa selkeät kuvalliset ohjeet. Opettajan on hyvä painottaa, että oppilaan on syytä tutkia ohjeet tarkasti, jotta pystyy itsenäisesti työskentelemään.
Vahvistimen hyvät puolet, mitä opin siitä sekä haasteet opettajalle että oppilaalle
Vahvistimen rakentamisen jälkeen, voin todeta, että on hvyä tehdä sellaisia töitä, joihin et uskoisi taitosi riittävän. Tällöin joudut olemaan tarkkana joka työvaiheessa ja osaat lopulta arvostaa lopullista työtä. Näistä taidoista on varmasti hyötyä tulevissa töissä ja niiden suunnittelussa.
Haasteena työssä on opettajalle ajankäyttö sekä opetustuokioiden organisointi toiminnan seassa sekä vaarallisten työvälineiden turvallinen käyttö. Oppillaalle on haastavaa projektin pitkä kesto, työskentely itsenäisesti, ryhmässä tai muiden opettaminen. Turvallinen työvälineiden käyttö on haasteellista pienissä opetustiloissa.
KSP2 Puuteknologia: Tuparilahja; ilmoitustaulu liimalevystä
Harjoitustyön eri vaiheet:
Suunnittelin liimalevystä seinälle ripustettavan ilmoitustaulun. Piirsin suunnitelmaan ensin mitat sahatavaksi.
Sahatut palat hiotin sopivan paksuisiksi ja porasin yhteenliitettäviin paloihin reiät puutappiliitoksia varten. Ilmoitustaulualustaa varten jyrsin yläjyrsimellä syvennetyn alueen taustapaneeliin. Jotta pystyinjyrsimään haluamani kokoisen alueen, tein ensin vanerista muotin kuviosahalla. Tällöin vaneri peitti taustapaneelin reuna, joita en halunnut jyrsiä. Jyrsityn alueen syvyyttä oli vaikeata arvioida, muuten kuin tarkistamalla työnjälkeä. Hioin sen vielä hiekkapaperilla siloiseksi.
Puutappiliitoksien tekemisen jälkeen suunnittelin jyrsitylle alueelle pehmusteen ilmoitusten kiinnittämiseksi. Laitoin säkkikangasta verhoiluksi ja sisälle vanhan istuintyynyn pehmikkeeksi. Pehmusteen reunoille koristeeksi laitoin pyörökepit. Ne antavat pehmusteelle myös ryhtiä.
Lasten ohjaus suunnitteluvaiheessa
Lasta kannattaa ohjata suunnitteluvaiheessa siihen suuntaan, että työ tulee omaan käyttöön tai jollekin tärkeälle ihmiselle lahjaksi. Tällöin lapsi kokee työn haasteelliset vaiheet motivoimmiksi ja kokee, että työ tulee tehdä huolella. Työn vaiheet on tärkeää esitellä etukäteen ja antaa myös mahdollisuus lapselle suunnitella työhön toteutettavia muutoksia, niin että hän itse pitää siitä.
Ongelmia työvaiheissa
Haastavimmat kohdat työssä olivat yläjyrsimen käyttäminen sekä tarkkuus puutappiliitosten sekä pehmusten tekemisessä. Jyrsimen käytössä haasteellista oli se, että työn etenemistä ei nähnyt jyrsittäessä. Siihen ratkaisuna koen yläjyrsimen käytön harjoittelun. Alakouluikäiselle laitteen käyttäminen on liian haastavaa.
Puutappiliitosten poraamisessa on harjoituksesta myös apua. Teipin käyttäminen poran terässä reiän syvyyden mittaamiseksi on hyvä apukeino. Samoin merkkausnastojen käyttäminen reikien kohtien merkkaamisessa.
Pehmusteiden kiinnittämisessä on syytä olla tarkka ja miettiä etukäteen, miten ne kiinnittää. Verhoilukankaan kulmien kiinnittäminen pehmusteeseen saattaisi olla hyvä keino. Myös pehmuste sinällään kannattaa olla tarpeeksi paksu ja tukeva. Tällöinn verhoilu pysyy tukevammin kiinni.
Työturvallisuus työskentelyn aikana
Oppilaille on hyvä aluksi tehdä selväksi työn vaiheet ja niissä tarvittavat suojavälineet. Työvaiheissa tarvittavat työvälineet tulee käydä yhdessä läpi ja organisoida työskentelytilanteet niin, että opettaja pystyy valvomaan vaarallisimpien työvälineiden käyttöä. Tässä työssä tarvittavat välineitä voisi tarvittaessa vaihtaa alakouluikäisille sopiviin välineisiin.
Integrointi muihin aineisiin
Ilmoitustaulun työstämisen voisi yhdistää kuvataiteeseen sekä äidinkieleen. Oppilas voisi suunnitella omaan huoneeseen tarvittavia huonekaluja tai sitten hän voisi suunnitella ilmoitustaulun viestimisen käyttöön. Miten muistilapuilla voisi kirjoittaa tarinan tai raportoida omaa elämäänsä esimerkiksi vanhemmilleen?
Puuntyöstötekniikoita työskentelyssä
Käytin työskentelyssä sirkkelillä sahaamista, tasohöylällä hiomista puulevyn ohentamiseksi, poraamista puutappiliitosten tekemiseksi, kuviosahalla sahaamista vanerimuotin tekemiseksi, yläjyrsimellä jyrsiminen upotukseksi pehmusteelle. Haastavinta näistä työvaiheista oli kuviasahan käyttäminen, koska en ollut aikaisemmin käyttänyt sitä ja ennen kuin työskentelyssä löytyi sopiva rytmi, sen käyttö tuntui huteralta. Yläjyrsin oli haastavaa sen vuoksi, että työskennellessä ei voinut nähdä työn etenemistä. Seuraava työ yläjyrsimellä olisi varmasti helpompi.
Työn sopivuus 5.-6.luokkalaisille
Ilmoitustaulu olisi sinällään sopiva alakoulun 5.-6.luokkalaisille, sillä työvaiheet ja työvälineet yläjyrsintä lukuunottamatta olisivat heille sopivia. Jättäisinkin yläjyrsimen kokonaan pois ja tekisin upotuksen joko taltalla tai emme tekeisi upotusta olleenkaan vaan liimaisimme pehmusteet suoraan taustapaneeliin.Työ innostaisi myös juuri omakohtaisuudellaan oppilaita (tytöt ja pojat).
Pintakäsittely
Käsittelin ilmoitustaulun pinnan huonekalumaalilla.
Harjoitustyön eri vaiheet:
Suunnittelin liimalevystä seinälle ripustettavan ilmoitustaulun. Piirsin suunnitelmaan ensin mitat sahatavaksi.
Sahatut palat hiotin sopivan paksuisiksi ja porasin yhteenliitettäviin paloihin reiät puutappiliitoksia varten. Ilmoitustaulualustaa varten jyrsin yläjyrsimellä syvennetyn alueen taustapaneeliin. Jotta pystyinjyrsimään haluamani kokoisen alueen, tein ensin vanerista muotin kuviosahalla. Tällöin vaneri peitti taustapaneelin reuna, joita en halunnut jyrsiä. Jyrsityn alueen syvyyttä oli vaikeata arvioida, muuten kuin tarkistamalla työnjälkeä. Hioin sen vielä hiekkapaperilla siloiseksi.
Puutappiliitoksien tekemisen jälkeen suunnittelin jyrsitylle alueelle pehmusteen ilmoitusten kiinnittämiseksi. Laitoin säkkikangasta verhoiluksi ja sisälle vanhan istuintyynyn pehmikkeeksi. Pehmusteen reunoille koristeeksi laitoin pyörökepit. Ne antavat pehmusteelle myös ryhtiä.
Lasten ohjaus suunnitteluvaiheessa
Lasta kannattaa ohjata suunnitteluvaiheessa siihen suuntaan, että työ tulee omaan käyttöön tai jollekin tärkeälle ihmiselle lahjaksi. Tällöin lapsi kokee työn haasteelliset vaiheet motivoimmiksi ja kokee, että työ tulee tehdä huolella. Työn vaiheet on tärkeää esitellä etukäteen ja antaa myös mahdollisuus lapselle suunnitella työhön toteutettavia muutoksia, niin että hän itse pitää siitä.
Ongelmia työvaiheissa
Haastavimmat kohdat työssä olivat yläjyrsimen käyttäminen sekä tarkkuus puutappiliitosten sekä pehmusten tekemisessä. Jyrsimen käytössä haasteellista oli se, että työn etenemistä ei nähnyt jyrsittäessä. Siihen ratkaisuna koen yläjyrsimen käytön harjoittelun. Alakouluikäiselle laitteen käyttäminen on liian haastavaa.
Puutappiliitosten poraamisessa on harjoituksesta myös apua. Teipin käyttäminen poran terässä reiän syvyyden mittaamiseksi on hyvä apukeino. Samoin merkkausnastojen käyttäminen reikien kohtien merkkaamisessa.
Pehmusteiden kiinnittämisessä on syytä olla tarkka ja miettiä etukäteen, miten ne kiinnittää. Verhoilukankaan kulmien kiinnittäminen pehmusteeseen saattaisi olla hyvä keino. Myös pehmuste sinällään kannattaa olla tarpeeksi paksu ja tukeva. Tällöinn verhoilu pysyy tukevammin kiinni.
Työturvallisuus työskentelyn aikana
Oppilaille on hyvä aluksi tehdä selväksi työn vaiheet ja niissä tarvittavat suojavälineet. Työvaiheissa tarvittavat työvälineet tulee käydä yhdessä läpi ja organisoida työskentelytilanteet niin, että opettaja pystyy valvomaan vaarallisimpien työvälineiden käyttöä. Tässä työssä tarvittavat välineitä voisi tarvittaessa vaihtaa alakouluikäisille sopiviin välineisiin.
Integrointi muihin aineisiin
Ilmoitustaulun työstämisen voisi yhdistää kuvataiteeseen sekä äidinkieleen. Oppilas voisi suunnitella omaan huoneeseen tarvittavia huonekaluja tai sitten hän voisi suunnitella ilmoitustaulun viestimisen käyttöön. Miten muistilapuilla voisi kirjoittaa tarinan tai raportoida omaa elämäänsä esimerkiksi vanhemmilleen?
Puuntyöstötekniikoita työskentelyssä
Käytin työskentelyssä sirkkelillä sahaamista, tasohöylällä hiomista puulevyn ohentamiseksi, poraamista puutappiliitosten tekemiseksi, kuviosahalla sahaamista vanerimuotin tekemiseksi, yläjyrsimellä jyrsiminen upotukseksi pehmusteelle. Haastavinta näistä työvaiheista oli kuviasahan käyttäminen, koska en ollut aikaisemmin käyttänyt sitä ja ennen kuin työskentelyssä löytyi sopiva rytmi, sen käyttö tuntui huteralta. Yläjyrsin oli haastavaa sen vuoksi, että työskennellessä ei voinut nähdä työn etenemistä. Seuraava työ yläjyrsimellä olisi varmasti helpompi.
Työn sopivuus 5.-6.luokkalaisille
Ilmoitustaulu olisi sinällään sopiva alakoulun 5.-6.luokkalaisille, sillä työvaiheet ja työvälineet yläjyrsintä lukuunottamatta olisivat heille sopivia. Jättäisinkin yläjyrsimen kokonaan pois ja tekisin upotuksen joko taltalla tai emme tekeisi upotusta olleenkaan vaan liimaisimme pehmusteet suoraan taustapaneeliin.Työ innostaisi myös juuri omakohtaisuudellaan oppilaita (tytöt ja pojat).
Pintakäsittely
Käsittelin ilmoitustaulun pinnan huonekalumaalilla.
KSP2:
Soveltava tehtävä
Koulussa
toteutettava puuteknologian sisältöihin liittyvä projekti.
Mäkiauton
suunnittelu ja rakentaminen
Toteutus:
Mäkiauton
rakentaminen lähti liikkeelle siitä, kun oppilaiden kanssa pohdimme
teknisen käsityön sisältöjä ja käytännössä toteutettavia
töitä. 5.luokan opetussisältöihin kuuluvassa puuteknologiassa
kerrataan jo opittuja taitoja, mutta myös tärkeä oppimistilanne on
ideoida tuote, jolle on oppilaan omassa elämässä käyttöä ja,
josta he itse innostuvat ja motivoituvat työskentelemään
pitkäjänteisestikin. Ryhmän koko oli pieni (10) ja oppilaat olivat
oma luokkani, jolle opetin teknistä käsityötä jo viime vuonna,
jolloin pystyin etukäteen arvioimaan heidän taitojaan tässä
projektissa. Teimme mäkiautot ryhmätyönä.
Projekti
eteni rauhallisesti.Etsin työohjeita ja vinkkejä ongelmakohtiin
(ohjaus). Hankin valmiit rengassetit ja rakensimme rungon lankusta ja
istuimet vanerista. Renkaat kiinnitettiin toisiinsa metalliakselilla,
johon päälle kiinnitettiin lauta. Etuakseliin ruuvasimme keskelle
lukkoruuvin, jotta renkaat voivat kääntyä puolelta toiselle.
Ohjauslaitteeksi kiinnitimme tämän etuakselilaudan reunoihin narut.
Käsityön
nelikenttä
Käsityön
nelikentän neljä lohkoa: käsityön taidot, suunnittelun taidot,
työskentelytaidot sekä kasvamisen taidot. Opettaja käyttää
näitä taito-osaalueita arvioinnin ja tavoitteiden työkaluina.
Mäkiauton
rakentamisprojektissa oppilas kasvattaa tietoja ja taitoja
käsityössä. Mäkiauton rakentamisessa on vanhoja perinteitä. Jo
nettiä selailemalla ja tutuiltakyselemällä
voi nähdä, että monella ihmisellä on vähintään joku tuttu,
joka on tehnyt mäkiauton. Kysellessäni
oppilaiden ideoita työskentelyyn heidän ehdottaman mäkiauton idea
lähti siitä, että he olivat kuulleet tai nähneet rakennettuja
mäkiautoja. Ryhmätyönä tehty mäkiauto opettaa oppilaille
perinteisiä käsityötaitoja ja toisaalta myös näkemään auton
osana jo pitkääkin säilynyttä lasten perinteiden jatkumoa.
Tällöin
oppilaiden kiinnostus ja innostus motivoi heitä suunnittelemaan ja
rakentamaan
autoa innokkaasti. Työ eteni lopulta kuitenkin aika rauhallisesti.
Kaksoistunnin aikana saimme yleensä valmiiksi yhden osa-alueen,
kuten rungon tai ohjauksen.
Työskentelytaidot
sekä kasvamisen taidot kehittyivät ryhmätyössä. Tosin mäkiauton
rakentaminen oli oppilaillekin uusi asia, joten opettajan ohjaus oli
tarpeellista. Oppilaiden oma-aloitteellisuudessa on tietenkin eroja,
joten osa ryhmistä vaati vieressä olevaa opettajaa ja toiset
toimivat ohjeiden mukaan ensimmäisen tai toisen ohjauksen jälkeen.
Prosessin
pituus oli suurin piirtein 2-3 kk ja sen lopuksi kokeilimme
mäkiautoja. Autot kyllä toimivat, mutta suurin huolenaihe on, miten
jaamme ryhmien autot jäsenten kesken (kuka niitä säilyttää?).
Käytimme yhtä autoista myös kevätjuhlaesityksessä, jossa se
toimi joulupukin ja tonttujen moottorikelkkana.
Lankatekniikoiden didaktinen tehtävä
Myboshi pipon virkkaaminen 4-luokkalaisille
Käsityöryhmän koko olisi hyvä olla pieni ja oppilaat ovat aikaisemmin vähintään tehneet virkkausta vähintään levynä. Motivoivana keinona käydään läpi Myboshi -tekijöiden taustaa ja näyttää videota virkkaustekniikasta.
Käsitöiden opetussuunnitelmat (Perusopetuksen opetussuunnitelmat 2004, Rauman Virkkauksen aloittaminen:Normaalikoulun käsityön opetussuunnitelma). Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan oppilas oppii käsitöissä tuottamaan omaan arkeensa tuotteita, käyttämään esteettistä silmää suunnittelussa ja samalla oppii käsityön perusteita. Kun tuotteen idea lähtee oppilailta, sille löytyy käyttötarkoitus omasta arjesta ja silloin oppilas osaa arvostaa omaa työtään. Virkatussa pipossa yhdistyy ops:sissakin mainittu modernin ja perinteisen käsityön merkitys.Oppilas voi suunnitella työtään annettujen rajojen sisällä (pipon värit, pipon pituus).
5. Kun ensimmäinen väri vaihtuu seuraavaan väriin, alkaa myös uusi vaihe työssä. Pipo ei enää levene tässä vaiheessa vaan virkataan kehää eteenpäin. Ainoastaan värin vaihdos aiheuttaa tarvetta opettajan apuun. Työ lopetetaan, kun pipo on oppilaan mielestä sopivan mittainen. Tarkoitus on jättää pipo löysästi roikkumaan.
Kokonaisuuden tavoitteet
Käsityön nelikentän mukaiset tavoitteet myboshi pipon virkkaustyössä
Suunnittelun taidot: Oppilas opettelee tämän työn avulla suunnittelemaan omaan pipoonsa värit sekä mallin pituuden.
Tiedot ja taidot: Oppilas yhdistää virkkauksen ajankohtaisiin muoti-ilmiöihin. Hän myös opettelee taidon tehdä vaatekappale.
Työskentelyn taidot: Työskentelyn suunnittelu, siisti työskentely, ohjeiden noudattaminen.
Kasvamisen taidot: Oppilaat joutuvat kohtaamaan tässä työssä omat kärsivällisyytensä rajat . Alussa he ovat innostuneita työstä ja odottavat kovasti sen valmistumista. Työn edetessä ja varsinkin ensimmäisillä kierroksilla, he huomaavat, että työ on jossain määrin haastavaa ja kuva valmiista tuotteesta alkaa haalistumaan. Tällöin itsensä motivointi on tärkeää.
Myboshi pipon virkkaaminen 4-luokkalaisille
Käsityöryhmän koko olisi hyvä olla pieni ja oppilaat ovat aikaisemmin vähintään tehneet virkkausta vähintään levynä. Motivoivana keinona käydään läpi Myboshi -tekijöiden taustaa ja näyttää videota virkkaustekniikasta.
Käsitöiden opetussuunnitelmat (Perusopetuksen opetussuunnitelmat 2004, Rauman Virkkauksen aloittaminen:Normaalikoulun käsityön opetussuunnitelma). Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan oppilas oppii käsitöissä tuottamaan omaan arkeensa tuotteita, käyttämään esteettistä silmää suunnittelussa ja samalla oppii käsityön perusteita. Kun tuotteen idea lähtee oppilailta, sille löytyy käyttötarkoitus omasta arjesta ja silloin oppilas osaa arvostaa omaa työtään. Virkatussa pipossa yhdistyy ops:sissakin mainittu modernin ja perinteisen käsityön merkitys.Oppilas voi suunnitella työtään annettujen rajojen sisällä (pipon värit, pipon pituus).
5. Kun ensimmäinen väri vaihtuu seuraavaan väriin, alkaa myös uusi vaihe työssä. Pipo ei enää levene tässä vaiheessa vaan virkataan kehää eteenpäin. Ainoastaan värin vaihdos aiheuttaa tarvetta opettajan apuun. Työ lopetetaan, kun pipo on oppilaan mielestä sopivan mittainen. Tarkoitus on jättää pipo löysästi roikkumaan.
Kokonaisuuden tavoitteet
Käsityön nelikentän mukaiset tavoitteet myboshi pipon virkkaustyössä
Suunnittelun taidot: Oppilas opettelee tämän työn avulla suunnittelemaan omaan pipoonsa värit sekä mallin pituuden.
Tiedot ja taidot: Oppilas yhdistää virkkauksen ajankohtaisiin muoti-ilmiöihin. Hän myös opettelee taidon tehdä vaatekappale.
Työskentelyn taidot: Työskentelyn suunnittelu, siisti työskentely, ohjeiden noudattaminen.
Kasvamisen taidot: Oppilaat joutuvat kohtaamaan tässä työssä omat kärsivällisyytensä rajat . Alussa he ovat innostuneita työstä ja odottavat kovasti sen valmistumista. Työn edetessä ja varsinkin ensimmäisillä kierroksilla, he huomaavat, että työ on jossain määrin haastavaa ja kuva valmiista tuotteesta alkaa haalistumaan. Tällöin itsensä motivointi on tärkeää.
Integrointi ja eriyttäminen
Tähän työhön voidaan yhdistää kuvataidetta, kulttuurista tietämystä sekä tuotesuunnittelua.
Vaikka tuotteessa on tärkeää jo hyvä taitotaso alkujaankin, mutta taitavimmat oppilaat pystyvät lisäämään työhön esimerkiksi fleece-vuorin. Halutessaan oppilas voi lisätä tupsun pipoon.
Osa oppilaista tarvitsee jatkuvaa tukea, jotta työ etenee. Ne, jotka kykenevät itsenäiseen työskentelyyn, voivat edetä omaan tahtiin eteenpäin. Siinä vaiheessa, kun työ on edennyt värin vaihtoon ja silmukoita ei tarvitse lisätä, voi pipon rinnalle ottaa toisen käsityön esimerkiksi ompelutyötä.
Lähteet:
Huovila, R. & Rautio, R.:Käsityö on väline oppia jotain aivan muuta.
http://teeitse.punomo.fi/document_viewer.php?timestamp=1410897005&filename=cat%2Fopetus%2Fdocuments%2Fnelikentta.pdf
Perusopetuksen opetussuunnitelmat 2004, Rauman Virkkauksen aloittaminen:Normaalikoulun käsityön opetussuunnitelma
maanantai 27. tammikuuta 2014
Lypsyjakkara ja istuinalusta
KSP1 Tuotesuunnittelu
ja sen toteuttaminen alakoulussa


KSP1
MUINAISTULIEN YÖ – KÄSITYÖPROJEKTI ALAKOULUUN
Lypsyjakkara
sekä huovutettu istuinalusta
2.
DIDAKTISTA POHDINTAA
Ikäluokkaan
liittyvät tavoitteet ja sisällöt
Suunnitellessani
käsityötä, jossa yhdistyy sekä teknisen että tekstiilikäsityön
tekniikat ja materiaalit, pohdin ensinnäkin omia kiinnostuksen
kohteita ja haasteita, joita haluaisin toteuttaa. Samalla mietin
ryhmämme teemaa ja sopimiamme värejä ja esineitä, joista
muodostui kokonaisuus. Halusin tehdä jotakin puusta ja ja huovuttaa
villaa.Lopulta tuotteeksi muodostui lypsyjakkara sekä villasta
huovutettu istuinalusta. Näiden tavoitteiden sovittaminen
oppilastyöksi ja tietylle ikäryhmälle oli siinä määrin
haastavaa, että jakkaran tekemiseen vaadittavat tekniset taidot
olivat jopa yläkoululaisten taitojen tasolla. Ratkaisin asian,
sillä, että teettäisin työn kuudennen luokan valinnaiskurssilla,
jossa käytetään materiaalina sekä teknisen että tekstiilin
tekniikoita että materiaaleja.
Toinen
asia, mikä tuotteessa mietitytti, oli se, että kuinka pitkälle
meneviä ohjeita antaisin jakkarasta. Tarkoituksena on antaa
oppilaiden suunnitella itse annettujen reunaehtojen mukaan tietyistä
materiaaleista ja tietyillä tekniikoilla. Tässä kohdassa koin
haastavaksi yhdistelmän, mikä on opetusjakson tavoite, kun oma
lähtökohtani oli kiinnostuksen kohde ja materiaali. Jakson
tavoitteeksi muotuotui lypsyjakkara tuotteena sekä puu materiaalina.
Näistä lähtökohdista oppilas tutustuu tuotesuunnitteluun sekä
teoriassa (tutustutaan lypsyjakkaroihin, miten tuotteita esitellään
sekä kenelle tuote on tarkoitettu) sekä puun työstämiseen ja
erityisesta jakkaran erityistä huomiota vaativiin kohtiin kuten
liitoksiin sekä siihen, että tuote käytettävissä (se pysyy
pystyssä sekä kestää käyttöä).
Tekniikan
tavoitteet ja sisällöt
Tekniikan
kohdalta tärkeitä asiasisältöjä ovat tietysti tekniikan
opettaminen oppilaille. Ajattelin käyttää opetuksessa
mahdollisesti kuvia tuotteista sekä tuotteen valmistamisesta
videoilla. Keskustelu mahdollisista ongelmakohdista auttaisi tuotteen
suunnittelua sekä valmistamista.
Suunnittelun
toteuttaminen oppilailla
Toteuttaisin
tuotteen valmistamisen oppilailla erilaisin työmenetelmin. Kuten
edellisessä kappaleessa totesin opetuskuvien ja videoiden avulla
keskustelevamme tavoitteista, tuotteen tarkoituksesta, materiaalista
sekä valmistuksesta yhdessä ryhmänä. Tämän keskustelun aikana
saattaa nousta yhteisiä ideoita ja mahdollisesti yhteisiä ajatuksia
sekä työskentelypareja.
Työskentelyvaiheessa
oppilaat ovat jakautuneet pareihin sekä yksittäin. Opettaja
varmistaa, että oppilailla on suunnitelmat ja niiden toteuttaminen
hyvässä järjestyksessä on mahdollista. Kun työskentely
käynnistyy, opettaja käy kiertämässä ja auttaa pitämään yllä
sopivaa työtahtia sekä keskuteluttaa oppilaita siitä, miten he
etenevät työssään. Opettajana on vaikea määrittää tunti
tunnilta, mikä on työskentelytahti, koska sen oppilaat itse
pyrkivät arvioimaan sitä.
Mahdolliset
ongelmakohdat ja niiden ratkaiseminen
Jakkaran
työstämisessä tärkeitä vaiheta ovat alkusuunnittelu, motivointi
sekä oppilaiden kiinnostus työtä kohtaan. Jos ne eivät osu
kohdalleenn, joudutaan työn aikana tekemään uudelleen
suunnittelua. Se ei sinällään ole ongelma, mutta oppilas pääsee
helpommalla, jos alku osuu kohdalleen.
Työskentelyssä
voi ongelmakohtia tulla , jos oppilas arvioi työmäärän väärin,
jolloin hän helposti turhaantuu ja kokee ettei osaa. Puun kanssa
työskenteleminen onnistuu, jos miettii tarkat mitat ja palaset
etukäteen. Sahaamisessa, poraamisessa, puutappien liittämisessä
pitää olla tarkka ja rauhallinen. Jotta jakkara on käyttökelpoinen,
pitää liimaamisen jälkeen hioa jalat vielä tarkasti, jotta
jakkara ei heilu. Aina mittauksissa tulee pientä arviointivirheitä.
Huovuttamisessa
ongelmakohtia voivat olla villakuidun venyminen, jolloin istuinosa
saattaa olla vääränkokoinen. Omassa istuinosassa kävi näin,
mutta loppujen lopuksi se onkin kivan näköinen.
Eriyttäminen
ja integrointi
Jo
suunnitteluvaiheessa tehdään voidaan integroida, koska oppilaat
saavat itse päättää lopullisen työn suunnan omien kiinnostuksien
ja taitojensa pohjalta. Oppilaat voivat työskennellä pareittain,
jolloin he voivat jakaa työskentelyä.
Integrointia
tehdään yhdistämällä tekninen ja tekstiilityö.
3.OPETUSMATERIAALIT
1.Materiaalit
työvälineet:
saha, vasara, sähköporakone+8 mm:n puupora, puukko, taltta, ja
hiomapaperia sekä Erikeepperi-liimaa.
Materialit:
höylättyä mäntylautaa 4 mx 20x145mm, josta sahattiin 290x400mm
istuintaso, 250x290mm jalat sekä 280x72mm sivutuet. Puolihimmeää
vaaleanharmaata huonekalumaalia sekä 8mm:n liitostappeja.
Työvaiheet
1.
Sahaa jo valmiiksi mitatut palat tarkasti. (istuinosa 290x400mm,
jalat 2x 250x290mm, sivutuet 72x280mm)
2.
Istuinosan kaksi vierekkäistä palaa liitetään yhteen puutapeilla,
joille porataan paikat osien sivuille. Tapit liimataan ja palat
yhdistetään.
3.
Istuinosan nostoaukko valmistetaan poraamalla liitettyjen palojen
keskelle n. 20 cm reunasta poralla (n. 5 cm läpimitta) 10 cm päähän
reiät. Reikien välit sahataan irti, jolloin väliin saadaan
nostoaukko. Aukon reunat viilataan.
4.
Jalat sahataan irti. Jotta jaloista saadaan vinot, jalkojen yläpäästä
sahataan 40 mm kolmio. Jalkapalat liitetään yhteen puutapeilla.
130Mm korkeuteen sahataan 5cm poralla aukko, josta sahataan kolmio,
jolloin jalat ovat vinot myös sisäpuolelta.
5.
Istuinosan alle ja kiinni jalkoihin sijoitetaan tuet molemmille
puolin. Ne yhdistetään jalkoihin puutapeilla.
6.
Lopuksi varmistetaan, että jakkara on tukeva. Jalkoja hiotaan kunnes
jalat eivät heilu.
Virikekuvat
Malli
projektin tuotoksesta
4.
ITSEARVIOINTI OPINTOJAKSOSTA JA OMASTA TOTEUTUKSESTA
Opintojakso
on ollut opettavainen. Olen saanut uusia näkökulmia
käsityöopetukseen. Olen pitänyt käsityön opetusta usein
käsityötaitojen harjoitteluna eikä kokonaisena oppimistapahtuma.
On olemassa mahdollisuuksia , joiden avulla käsityön opiskelu on
vieläkin motivoivampaa ja tuotteista voidaan saada käytäntöön
sopivat, jolloin oppilaatkin löytävät niille oikean
käyttötarkoituksen.
Ryhmätyöskentely
on ollut haastavaa, koska olemme olleet fyysisesti kaukana
toisistamme, mutta olemme joutuneet pohdiskelemaan töitämme
kunnolla. Oman työn siirtäminen kouluun ei ole ollut
yksinkertaista. Siinä mietimme jokainen ryhmäläinen sekä
motivointia että toteutusta. Projekti on tuntunut pitkältä, mutta
ymmärrän ehkä hiukan paremmin käsityön opetuksen perusideaa, eli
mitä käsityö on.
Aloitin
tänä vuonna opettamaan molempia käsitöitä, mutta olen kokenut
sen vaikeaksi, enkä oikein löytänyt keinoja tai töitä toteuttaa
sitä. Opetussuunnitelmien mukaan koulussamme on tehty tiettyjä
töitä ja olen halunnut tehdä samoja töitä muiden opettajien
kanssa. Tästä lähtökohdasta ideoita ei ole oikein noussut. Näiden
opiskelujen myötä olen alkanut ajattelemaan, että voin muodostaa
ideoita ja töitä omista kiinnostuksen kohteista sekä oppilaiden
kiinnostuksesta lähtien. Varsinkin tekstiilityön suhteen olen ollut
epävarma, enkä ole uskaltanut luottaa omaan vaistoon. Tällä
hetkellä luottamus on suurempi omiin taitoihin ja ehkä ensi vuonna
uskaltaisin poiketa yhteisestä linjasta jossain määrin ja jopa
ehdottaa uusia ideoitakin muillekin.
Omaan
toteutukseen olen tyytyväinen ja siitä tuli melkein sellainen kuin
kuvittelinkin. Pienet epäonnistumiset tekivät työstä
persoonallisemman. Tarkoituksenani oli myös opetella tekemään
lypsyjakkara, nyt osaan tehdä sellaisen ja tarkoituksena on myös
siirtää tämä opetusjakso kouluun jossain muodossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)